Frankenstein

Vuonna 1818 julkaistu Frankenstein on keskeinen teos sekä gootti- että science fiction -genreissä. Mary Shelleyn kirjoittama tämä ahdistava romaani sukeltaa inhimillisten kunnianhimojen syvyyksiin, tieteellisen tutkimuksen rajoihin ja jumalan pelaamisen seurauksiin.

Tarina pyörii kunnianhimoisen tiedemiehen Victor Frankensteinin ympärillä, jonka armoton tiedonhaku johtaa hänet rohkeaseen kokeiluun: hän yrittää voittaa itse kuoleman. Haluaa avata elämän salaisuudet, Victor kokoaa elvytetyistä ruumiinosista ihmisen kaltaisen olennon. Mutta tämä luomistoimi käynnistää tapahtumaketjun, joka muuttaa ikuisesti hänen ja hänen ympärillään olevien elämän.

Romaani avautuu kirjeiden ja kertomusten kautta, ja se kertoo Victorin matkasta Sveitsin Alppien jäisiltä maiseilta Ingolstadtin synkkään laboratorioon. Hänen luomuksestaan, nimettömästä hirviöstä, tulee traaginen hahmo – yhteiskunnan hylkäämä olento, joka kaipaa hyväksyntää ja ymmärrystä. Kun olento vaeltelee autioissa avaruudessa, se kamppailee oman olemassaolonsa ja sille aiheutetun piinauksen kanssa.

Shelley kutoo mestarillisesti tieteellisen etiikan, hirviön luonteen ja hallitsemattomien kunnianhimojen seuraukset kertomukseensa. 1700-luvun lopun Euroopan taustaa vasten hän herättää syvällisiä kysymyksiä inhimillisen tiedon rajoista ja vastuusta, joka liittyy tällaisen vallan käyttöön.

Romaanin mieleenpainuva ympäristö – jossa jäiset huiput kohtaavat synkät laboratoriot – heijastelee sen henkilöiden kohtaamia sisäisiä kamppailuja. Teollisen vallankumouksen ja tieteellisen kehityksen muovattaessa yhteiskuntaa uudelleen *Frankensteinista* tulee aikansa kulttuuristen huolien heijastus. Shelleyn toiseuden tutkiminen – sekä hirviön muodossa että Victorin oman ylimielisyyden muodossa – resonoi vielä tänäkin päivänä.

Frankenstein on inspiroinut lukuisia sovituksia, mukaan lukien ikoniset elokuvaversiot, kuten James Whalen ohjaama 1931 klassikko, jossa Boris Karloff on unohtumaton hirviö. Elokuvan lisäksi nykyaikaiset uudelleentulkinnat kirjallisuudessa, elokuvissa ja muissa medioissa jatkavat Shelleyn teemojen tutkimista ja mukauttavat niitä uusiin yhteyksiin.

Tässä tarinassa kunnianhimosta, luomisesta ja hirviöstä Shelley muistuttaa meitä siitä, että teoillamme on seurauksia – pyrimme sitten uhmaamaan kuolemaa tai luomaan elämää. Kun katsomme tieteellisten löytöjen kuiluun, meidän on astuttava varovasti, sillä luojan ja luomisen välinen raja hämärtyy ja seuraukset voivat olla hirviömäisempiä kuin kuvittelemme.
Voit lukea offline-tilassa