"SinÃĪ olet kaunis. Ja minÃĪ olen ihastunut sinuun."
ErÃĪÃĪnÃĪ pÃĪivÃĪnÃĪ Cilla saa postissa kirjeen. HÃĪnen osoitteensa on kirjoitettu kÃĪsin. Kirjaimet ovat koukeroisia. HÃĪn ei tunnista kÃĪsialaa, eikÃĪ kirjeessÃĪ lue lÃĪhettÃĪjÃĪÃĪ. Ei kestÃĪ kauaa, ennen kuin seuraava kirje tulee â ja Cilla tajuaa, ettÃĪ hÃĪnellÃĪ on salainen ihailija.
Onko se hÃĪnen ystÃĪvÃĪnsÃĪ Calle? Cilla on aina pitÃĪnyt Callea viehÃĪttÃĪvÃĪnÃĪ â muttei ole koskaan sanonut mitÃĪÃĪn. Nyt hÃĪn sen tekee, ja he viettÃĪvÃĪt yhdessÃĪ niin intohimoisen kuin uskomattomankin yÃķn.
Mutta kun Cilla kysyy Callelta kirjeestÃĪ, hÃĪn saa enemmÃĪn kysymyksiÃĪ kuin vastauksia...
B. J. Hermanssonin taitavasti kirjoitetuissa novelleissa rosoisuus ja runollisuus kietoutuvat yhteen. Tekstien pohjalla oleva sÃĪvy saa lukijan pohtimaan ja kyseenalaistamaan yleisesti hyvÃĪksyttyjÃĪ kÃĪsityksiÃĪ, jotka usein liittyvÃĪt vallitseviin normeihin ja seksuaalisuuteen.